Tulevaisuuspaja
Tulevaisuusverstas on osallistavan tulevaisuudentutkimuksen työskentelymuoto, josta käytetään myös tulevaisuustyöpaja-nimeä. Perusajatuksena on koota yhteen joukko määrätystä asiasta kiinnostuneita kansalaisia etsimään ratkaisumahdollisuuksia käsillä olevaan asiaan. Työskentelyn päämääränä on aktivoida osallistujia lausumaan mielipiteensä, ottamaan kantaa, kantamaan vastuuta ja saamaan aikaan konkreettisia tuloksia. Tulevaisuusverstaan tuloksista voidaan työstää erilaisia skenaarioita, kerätä materiaalia Delfoi-väittämien pohjaksi tai työstää jo Delfoissa kerättyjen tulevaisuusargumenttien avulla saatua tietoa suoraan käytännön strategioiksi ja toimenpiteiksi. (ks. Rubin 2009.)

Tulevaisuusverstas toimii aivoriihen tavoin. Ajallinen kesto määräytyy käsiteltävän asian ja osallistujien tarpeen mukaan. Prosessi voi olla päivän tai kahden, viikon tai jopa kuukausien mittainen. Osallistujien määrä ei saisi ylittää kahtakymmentä, koska on tärkeää, että kaikki pystyisivät osallistumaan aktiivisesti ja saamaan äänensä kuuluville. (Rubin 2009.)

Mannermaa (1999) käyttää käsitettä tulevaisuusstudio, jossa tulevaisuusverstaille keskeistä osanottajien omaa työskentelyä vahvistetaan ulkopuolisilla alustuksilla tulevaisuudennäkymistä. Tulevaisuusstudiot ovat ideariihimäinen ja työseminaarimainen työskentelytapa, jonka voi toteuttaa jopa yhden päivän aikana. Tulevaisuusstudiotyöskentelyn tavoitteena on tunnistaa ja arvioida alustusten ja studioon osallistuvien asiantuntijoiden oman työskentelyn avulla valitun aihealueen tulevaisuuden kannalta keskeiset ilmiöt. Työskentelyn avulla pyritään tunnistamaan megatrendit, uhkat ja positiiviset mahdollisuudet sekä hahmottamaan kehittämisen painopisteitä jatkotyöskentelyä varten. Yleensä työskentelyssä edetään valitun aihealueen tulevaisuutta koskevien uhkien tunnistamisen kautta positiivisten mahdollisuuksien ideointiin ja lopulta konkreettisiin johtopäätöksiin.

Tässä strategiaprosessissa on käytetty käsitettä tulevaisuuspaja. Toteutuksessa on hyödynnetty sekä tulevaisuusverstasta että tulevaisuusstudiota koskevaa ajattelua.

Tulevaisuuspajoja toteutettiin tässä strategiaprosessissa kahdessa vaiheessa. Ensimmäisten tulevaisuuspajojen toteuttamisessa syksyllä 2009 sovellettiin verkostotyössä käytettävää ennakointidialogin menetelmää. Ennakointidialogit ovat ratkaisuja etsiviä, tulevaisuuteen suuntautuvia verkostopalavereja, joissa keskeistä on vuoropuhelu, kuuntelun ja puhumisen erottaminen. Työmenetelmänä ennakointidialogit tarkoittavat tasavertaista vuoropuhelua, jossa kaikki saavat puhua ja kaikki tulevat kuulluiksi. Ennakointidialogissa suuntaudutaan tulevaisuuteen ja etsitään yhdessä ratkaisuja ja voimavaroja. Vuoropuhelun on tarkoitus avata osallistujille uusia näköaloja ja toimintamahdollisuuksia. Ennakointidialogeja ovat mm. tulevaisuuden muistelu -asiakaspalaverit ja suunnittelupalaverit, jotka on tarkoitettu esimerkiksi hankkeiden hallinnolliseen ja strategiseen suunnitteluun ja organisointiin. (ks. Kokko & Koskimies 2007; Seikkula & Arnkil 2009.)

Toiset tulevaisuuspajat keväällä 2010 toteutettiin learning cafe (oppimiskahvila)-menetelmällä, joka on yhteisöllinen ja dialoginen oppimismenetelmä. Ihmiset istuvat pienissä ryhmissä kahvilamaisissa olosuhteissa. Tavoitteena on vapaa ilmapiiri, jossa jokainen uskaltaa omassa pöydässään tuoda näkemyksensä julki. Jokaiselle pöydälle on annettu teema, jota siinä pohditaan, ja nimetty isäntä tai emäntä, joka pysyy pöydässä paikallaan muiden osallistujien kiertäessä vuorollaan pöydästä toiseen. Tilaisuuden vetäjä ilmoittaa ajan, jolloin osallistujat vaihtavat pöytää. Pöytien isännän tai emännän tehtävänä on kirjata kunkin pöytäryhmän keskustelun keskeiset asiat muistiin ja kertoa ne tiivistetysti aina seuraavalle pöytäänsä tulevalle ryhmälle dialogin jatkamiseksi edelleen. (ks. Otala 2008.)


Lähteet:
Hakala, R., Tahvanainen, S., Ikonen, T. & Siro, A. 2010. Osaava lähihoitaja 2020. Sosiaali- ja terveysalan perustutkintokoulutuksen kehittämisstrategia.
Kokko, R-L. & Koskimies, M. 2007. Ennakointidialogit moniammatillisena yhteistyömuotona. Dialogisten verkostopalaverien välitön palaute. Stakesin raportteja 17/2007.
Mannermaa, M. 1999. Tulevaisuuden hallinta. Skenaariot strategiatyöskentelyssä. WSOY. Ekonomia-sarja.
Otala, L. 2008. Osaamispääoman johtamisesta kilpailuetu. WSOYpro. Helsinki.
Rubin, A. 2009. Osallistavan tulevaisuudentutkimuksen työskentelymuoto. http://edolfoi.ning.com/profiles/blogs/mielikuvitus-luo. Luettu 20.9.2010.

Seikkula, J. & Arnkil, T.E. 2009. Dialoginen verkostotyö. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.